Kalkitus

Mikäli halutaan hyvä sato ja lannoitteista täysi hyöty irti, niin pH-luvun on oltava yli 5.

Kuvassa hapan ja lannoittamaton pelto, jossa rehurapsin lehdet ovat lilan värisiä, sillä kasvi ei saa maasta fosforia.

Kalkituksen tekee ongelmalliseksi sen käytännön toteuttaminen. Kalkkia kun tulee laittaa maahan hyvin suuria määriä. Normaali kerta-annostus on yleensä 10.000 kg/ha. Tällä kalkkimäärällä saadaan maan pH-lukema maalajista riippuen nousemaan yhdellä pykälällä, vaikkapa viidestä kuuteen. pH-lukema tulisi saada vähintään arvoon 5,5 ja mielellään vielä sen yli. Ihannelukema on 6,5. Hyvissä puutarha- ja juurikasmaissa maan pH-arvo on yleeensä yli 7, mikä on ihannearvo kaikkien maassa olevien ravinteiden hyödyntämisen kannalta.

Kun kysymyksessä on riistapelto, jossa sadon määrä monesta muustakin syystä jää maksimiarvojen alapuolelle, niin ei kalkituksestakaan pidä tehdä mitään ylipääsemätöntä ongelmaa. Kalkin määrä voidaan hyvin pudottaa 3000 kiloon/ha, jolloin kalkin puutteesta johtunut ravinteiden vähäinen liukeneminen jälleen lisääntyy. pH-mittarin viisari ei tosin tästä annostuksesta vielä värähdä, mutta rehukaali pysyy jo vihreänä. Jos maan pH ennestään on yli 5, niin kalkitukseen ei kannata ryhtyä lainkaan.

Myös edellä mainittu 3000 kg/ha on iso määrä levittää, joten koneita on käytettävä. Pulma voidaan ratkaista siten, että lähimmästä maatalouskaupasta ostetaan säkkeihin pakattua rakeistettua kalkkia, ja levitetään se maahan samanaikaisesti lannoituksen kanssa. Rakeinen kalkki ei pölyä, mutta on kyllä hieman kalliimpaa kuin irtokalkki.

Jos maan pH-lukema on 4 tai sen alle, niin kasvu pysähtyy ja rehukaalin lehdet tulevat violetin värisiksi. Tämä johtuu siitä, että maassa oleva fosfori, mangnesium ja rauta ei liukene lannoiterakeesta maassa olevaan vapaaseen veteen, eikä näin ollen pääse veden mukana kasvin lehtiin.