OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Riistapellon perustaminen

Riistapellon perustaminen on normaalia suurempi urakka silloin kun lähdetään kunnostamaan viljelemätöntä aluetta viljeltävään kuntoon. Työmäärä vaihtelee suuresti kohteena olevan maaston ja pellon mukaan. Kovin vaikeata kohdetta tai pientä metsän varjostamaa peltotilkkua ei kannata lainkaan lähteä kunnostamaan, koska kustannukset ja työmäärä nousevat hyötyyn nähden kovin suuriksi, eikä metsän varjossa mikään kasvi kasva kunnolla. Jos viljelemätöntä entistä peltoaluetta, tai luonnon niittyä lähdetään kunnostamaan, niin työ alkaa kyntämisellä.

Perustamistyöt ja kyntäminen voi tapahtua milloin vain, vaikkapa keskellä kesää, kun siihen on sopivaa aikaa ja koneita on vapaana. Kyntäminen edellisenä kesänä onkin suositeltavaa, sillä harvoin maa on niin hyvärakenteista, että se saadaan kylvökuntoon samana kasvukautena. On hyvä, jos maa äestetään kyntämisen jälkeen useaan kertaan saman kesän aikana. Samalla raivataan pois turpeita, kantoja, juuria ja pahimpia irtokiviä. Maan kunnollinen kalkitus on tässä vaiheessa myös paikallaan.

Kyntämisen ja äestämisen jälkeen maan annetaan olla koskemattomana 3-4 viikkoa. Tänä aikana monivuotisille rikkakasveille annetaan kyytiä Roundup- käsittelyllä. Näin maa saadaan sellaiseksi, että se seuraavana keväänä voidaan kylvää. Kylvön yhteydessä maa myös lannoitetaan.

Perusparannuksen yhteydessä parannetaan myös tietä ja ojitusta. Joku ojanpätkä pitää ehkä kaivaa auki, siltarumpu korjata ja paikoin ehkä poistaa jokin puu tai kivi, jotta työkoneet pääsevät pellolle.

Jos kysymyksessä on hiljakkoin viljelyksessä ollut maa, niin varsinaiselta pellonraivausta muistuttavalta perusparannustyöltä säästytään ja talkooenergia voidaan panostaa tuottavampiin töihin.

Riistapeltolohkon valinta

Peltolohkon valinta maanomistajan näkökulmasta

Maanomistaja on ratkaisevassa asemassa päätettäessä riistapellon sijoittamisesta hänen mailleen. Useimmissa tapauksissa onkin niin, että maanviljelijä kylvää riistapellon omille mailleen, eikä minkäänlaisia ongelmia silloin tietenkään synny. Jos metsästys ei kuitenkaan satu kuulumaan hänen harrastuksiinsa, niin keskustelu asiasta on paikallaan, eikä ongelmia maankäytön suhteen yleensä synny. Voi myös olla niin, että hirvipelto on jo pitkään ollut saman maanomistajan mailla vaikka hirviporukoissa on yleensä usampiakin maanomistajia. Kannattaa joskus porukalla miettiä hirvipeltojen sijoitusstrategiaa, löytyisikö ehkä parantamisen varaa.

Peräpellolle vaiko rintamaille?

Perinteisesti on niin, että kun riistapelloksi sopivaa peltolohkoa ryhdytään miettimään, niin ajatus lentää ensimmäiseksi jollekin metsän keskellä olevalle peräpellolle. Helposti löytyykin sitten tilkku, joka on ollut viljelemättömänä jo vuosia, mutta jota ei vielä ole ehditty metsittää. Siitähän saadaan oivallinen riistapelto ja lupakin heltiää maanomistajalta helposti. Muita vaihtoehtoja ei kukaan tämän jälkeen enää ryhdy miettimäänkään, kun päätös kerran on tehty.

Tässä kohtaa tulisi kuitenkin viheltää aikalisä ja miettiä asiaa vielä kerran. Sen sijaan, että valintaprosessi lähtee liikkeelle kaikkein etäisimmästä peltolohkosta ja sulkee automaattisesti pois parhaat vaihtoehdot, niin käännetään asia ympäri ja lähdetään ensiksi pohtimaan kaikkein parhaita peltoja. Eli voitaisiinko riistapelto perustaa EU-säännöksiä hyväksi käyttäen jopa tilan parhaille viljelymaille. Ellei paras pelto käy, kun se on niin lähellä talojakin ja tie aivan sen vieressä, niin mietitään sitten seuraavaksi parasta vaihtoehtoa, joka edelleen on varmasti monin verroin parempi kuin joku ravinneköyhä metsäpalsta. Jos uusi ajattelutapa tuottaa tulosta ja pelto saadaan paremmalle paikalle, niin riistapellon merkitys kasvaa moninkertaiseksi sekä riistan, metsästäjän että maanomistajan kannalta. Valmiiksi viljelykelpoisessa maassa viljely onnistuu varmemmin ja sekä työmäärä, että perustamiskustannukset vähenevät. Työt voidaan koneellistaa, liikenne helpottuu ja lohkot voivat olla suurempia. Riistapeltoja voi olla enemmän ja sadon hyödyntäminen tehostuu.

Peltolohkon valinta maaston antamien mahdollisuuksien mukaan.

Jos riistapellolle on vaihtoehtoisia sijoituspaikkoja, niin myös maasto-olosuhteet kannattaa ottaa huomioon. On hyvä, jos pelto ei ole kovin kaukana. Kun pelto on lähellä, niin pellolla tulee käytyä useammin ja silloin tulee paremmin seuranneeksi, miten kasvit kehittyvät, miten eläimet vierailevat pellolla ja mitä ne syövät. Toinen maastokriteeri on se, että pellolle pääsee autolla ja mieluiten vielä tavallisella henkilöautolla. Traktorilla pitää myös päästä liikkumaan, sillä pellolle pitää saada kylvökone, apulantasäkit, muut työkalut ja tietenkin myös talkooväki. Talkooenergiaa on vain rajallinen määrä, eikä sitä kannata hukata kivenvääntöön metsätiellä, vaan valita heti alkuun sellainen paikka, johon kaikki talkoolaiset pääsevät mieluiten omalla autollaan,  termospulloineen, eväineen ja työkoneineen. Näin talkooväen motivaatio säilyy ja tuloksia tulee.

Peltolohkon valinta käyttötarkoituksen mukaan

Eri riistalajeilla on erilaiset tarpeet ja elintavat ja tämä vaikuttaa tietenkin peltolohkon valintaan. Hirvipeltoa ei voi keittiön ikkunan alle perustaa, mutta fasaanipellon voi hyvinkin. Hirvi elää omaa elämäänsä metsien keskellä, mutta tulee mieluusti hakemaan maittavaa ravintoa myös laajemmalta pellolta. Arkana ja suurena eläimenä se ei kuitenkaan halua tulla ulos suojaisasta metsästä alueille, joilla on elämää ja melskettä. Hirvipellon paikaksi tulee näin ollen valita jokin etäämmällä oleva rauhallisempi viljelykelpoinen pelto.

Peurat ovat hirven tavoin hyvin arkoja, mutta joutuvat usein tulemaan ruoanhakumatkalle lähemmäksi asutuksia kuin hirvi. Pellon sijainnin valintaan pätee pitkälti samat ohjeet kuin hirvelle, mutta näillä pienemmillä hirvieläimillä on muitakin tarpeita, sillä ne haluavat maittavan ravinnon lisäksi myös suojaa. Suunnitelmissa tulisi miettiä suojakaistojen kylvämistä ja istuttamista aukeiden alueiden yli eli ns. riistakäytävien perustamista. Peltolohkojen reuna-alueille, metsäsaarekkeiden ympärille ja ojien varsille tulisi ravinnon lisäksi kylvää riittävän leveitä suojaa antavia kasvivyöhykkeitä. Näin maisema monipuolistuu ja muutkin eläimet viihtyvät.

Jänispellot ovat luku sinänsä, sillä jänikset ja rusakot liikkuvat ahkerasti myös asumusten ja teiden lähettyvillä. Pellon sijainnilla ei siis eläinten liikkumisen kannalta ole suurtakaan merkitystä. Jänis hyödyntää myös tehokkaasti hirville ja peuroille perustettuja riistalaitumia. Jänikselle sopii vallan mainiosti myös edellä ehkä hieman huonoon valoon joutuneiden peräpeltojen hyödyntäminen. Tällaisen usein heikossa kasvukunnossa olevan pellon muokkaaminen kertaprojektina ja monivuotisen apilapitoisen riistalaitumen perustaminen tuottaa yleensä erinomaisen tuloksen.

Fasaani on linnuista se, jolle yhä useammin perustetaan riistapelto. Teerelle tai metsolle ei juuri peltoja kylvetä, mutta nämä arvokkaat metsälintummekin vievät kyllä erittäin mielellään poikueensa heinäntekoaikaan mehevään, vaikkapa peuroille perustettuun apilanurmeen hyönteisiä pyydystämään. Ne hyötyvät siis myös muulle metsän riistalle perustetuista riistapelloista. Fasaanipellosta hyötyvät samalla myös peltopyyt, jos niitä paikkakunnalla sattuu olemaan. Fasaanipelto tulisi valita niin, että linnuille voidaan saada sekä ruokaa että suojaa. Tämä edellyttää, että pelto sijoitetaan sellaiseen paikkaan, jossa vaativammatkin kasvit menestyvät. Valitaan helposti muokkautuva maalaji, joka ei ole liian märkä, mutta joka ei myöskään kuivu kesän ensimmäisinä hellepäivinä liian herkästi. Länteen tai itään viettävä suojaisa rinnemaa olisi paras, jos paikkoja on mistä valita.

Peltolohkon valinta kasvilajin viihtymisen kannalta

Kaikissa paikoissa kasvaa aina jotakin, niin märässä suossa kuin kuivalla kankaallakin. Mutta annapas olla, kun lähdemme kylvämään jotain riistapeltokasvia sellaiseen paikkaan, jossa se ei luonnostaan viihdy, niin ei tule mitään. Ei auta muu kuin joko valita kasvi paikan mukaan tai vaihtaa kokonaan paikkaa.

Joihinkin kasvin viihtymiseen vaikuttaviin asioihin voimme vaikuttaa tehokkaastikin, toisiin taas emme. Maan laatu on yksi sellainen tekijä, johon emme voi vaikuttaa muuten kuin siirtymällä vallan uudelle lohkolle. Maan laatua kannattaakin tutkia huolella etukäteen. Jos suunnitelmissa on esim. viljelemättömän maan kuntoon laittaminen, niin jo edellisenä kesänä on syytä käydä traktorin kanssa pellolla kyntämässä auki vakoja eri puolille peltoa ja katsoa mitä sieltä löytyy. Jos kyntötutkimuksen tuloksena on esimerkiksi hyvin ohut ruokamultakerros, hyvin hiesupitoinen maa, tai kovin karkea ja kivinen moreenimaa, niin projektia tuskin kannattaa jatkaa. Tällaisessa maassa ei tuottoisa riistapeltokasvi koskaan tule kasvamaan kunnolla. Kannattaa siis valita toinen paikka, jos mielii saada tuloksia. Jos kysymyksessä taas on turvepitoinen suopelto, niin se on yleensä kovin märkä, kylmä ja hapan. Lämpöä ja korkeata pH-arvoa vaativat kasvilajit eivät näissä olosuhteissa tule viihtymään.

Seikka, johon emme myöskään voi vaikuttaa, on maaston muoto ja pellon sijainti. Pohjoiseen viettävää peltolohkoa pitäisi välttää, sillä se lämpiää hitaasti keväällä, se on muita peltoja kylmempi kesällä ja on kovin varjoisa ja märkä syksyllä. Suoraan etelään viettävät maat voivat puolestaan kesäkuumalla kuivua liikaa. Kuivuus on sellainen pulma, johon emme ikävä kyllä saa apua, sillä keinokastelu tulee aivan liian kalliiksi saavutettuun hyötyyn nähden. Kaiken kaikkiaan kuivuus on ehkä kuitenkin pienempi haitta kuin liika kylmyys ja märkyys, sillä pelastava sade tulee kuitenkin jonain päivänä. Liian märässä maassa, kuten esim. jollain alavalla tulvamaalla, ei mikään kunnon riistapeltokasvi viihdy.

Kasvien viihtymiseen riistapelloksi valitulla lohkolla voimme vaikuttaa nostamalla maan pH-arvoa kalkin avulla, nostamalla maan ravinnetasoa lannoituksen avulla ja parantamalla maan vesitaloutta ojituksen avulla. Jokainen ammattiviljelijä maassamme on kalkinnut ja lannoittanut maansa kulloisenkin kasvin vaatimusten mukaisesti ja siten osaavat sen homman. Yhtä lailla myös riistapelto täytyy perustaa ja hoitaa kunnolla, jos halutaan hyvä tulos. Selitykseksi ei riitä, että maa oli huono, ei siinä kasvanut. Maa pannaan sellaiseen kuntoon, että siinä kasvaa.

Peltolohkon valinta maatalouden tukipolitiikan kannalta

Elämme EU- tukipolitiikan aikaa. Kun riistapellon paikkaa käytännössä lähdetään valitsemaan, niin voimme tukipolitiikan antamien mahdollisuuksien rajoissa valita riistapeltokäyttöön erinomaisia maita. Jokaisen riistamiehen pitäisikin nyt maanviljelijän suosiollisella myötävaikutuksella ottaa riistapeltokäyttöön EU-tukeen oikeuttavia hyvälaatuisia maita, sillä riistapellon perustaminen pitkään viljelyksessä olleeseen maahan antaa varmasti paremman tuloksen kuin viljelemättömään maahan perustettu riistapelto.