Koetoiminta

Olemme keskittäneet koetoimintamme keskelle kauneinta Suomea, Orivedellä sijaitsevalle Kipon tilalle. Kokeilemme siellä laajojen hirvimaiden keskellä miten eri riistapeltokasvit viihtyvät, kasvavat ja maistuvat metsän eläimille. Teemme myös paljon työtä viljely- ja kylvötekniikan kehittämiseksi.

Perinteinen sokerijuurikas on tunnetusti aina ollut parasta, mitä hirvelle on voitu tarjota, mutta nyt löytyi ilmeisesti vielä parempi vaihtoehto.

Paraisilla Kuitian kartanossa kylvimme vuorotellen koneen levyisiä kaistoja rinnakkain  kumpaakin juurikaslajia. Juurikaspellon koko oli parisen hehtaaria.

Kuvassa näkyy oikealla, miten korkeampinaattista rehusokerijuurikasta on syöty, mutta vasemmalla olevaa matalampaa  tavanomaista sokerijuurikasta ei tässä vaiheessa ole syöty vielä lainkaan.  Tämä ero näkyi selvästi kaikissa kaistoissa. Eli jos on sokerijuurikas aina ollut parasta mahdollista herkkua hirvelle ja peuralle, niin nyt sille on löytynyt paha kilpailija.

Sokerijuurikkkan juuriosa kasvaa tunnetusti kokonaan maan pinnan alla ja juuren hyödyntäminen maan jäädyttyä on siksi mahdotonta. Rehusokerijuurikkaan juuri kasvaa sitävastoin pääosin maan pinnan yläpuolella ja vain pieni osa on maassa kiinni. Maan jäätyminen ei estä juuren irtoamista maasta ja hirvi tai peura voi syödä sen lähes kokonaan.

Kuvassa nuori rehujuurikas, jossa on jo vahva naatti. Itse juuri kehittyy vasta syksyn tullen termospullon, tai pienen vaahtosammuttajan  kokoiseksi.

Siemen on pilleröityä ja kylvetään samalla koneella ja asetuksilla kuin tavanomainen sokerijuurikas. On kuitenkin muistettava, että niin tavanomaisen sokerijuurikkaan kuin rehusokerijuurikkaankin viljelyyn on panostettava kaikki mahdollinen. Entisessä ravinneköyhässä heinämaassa metsän katveessa se ei kasva kuin pinaatin kokoiseksi, mutta ravinnerikkaassa savipitoisessa valoisassa pellossa se voi tuottaa jopa yli sadan tonnin hehtaarisadon.

Haluamme kulkea kehityksen kärjessä ja siksi käytämme paljon aikaa ja vaivaa koetoimintaan ja tuotekehittelyyn

Kokeilemme käytännön olosuhteissa kaikki markkinoimamme tuotteet.  Lisäksi järjestämme eri puolilla maata havaintokokeita uusilla riistapeltokasveilla ja lajikkeilla antamalla kiinnostuneille siemeniä kokeiltavaksi.

Sanotaan, että rehukaali ei jostain syystä kasva. Se vaan ei ole rehukaalin syy, vaan kasvua rajoittaa huonot kasvuolosuhteeet. Yleensä liian vähäinen ravinto. Kokeilimme rehukaalin taimen istuttamista kesämökin vihannesmaahan ja jopa lähti poika kasvamaan. Korkeutta tuli puolitoista metriä ja leveyttä yli metrin. Kuvan mittanauha näyttää 116 cm.

KYLVÄMINEN

Itse kylvötyö on suuri ongelma riistapeltoja perustettaessa. Siksi olemme jo usean vuoden ajan kokeilleet monenlaisia kylvökoneita ja laitteita hakien menetelmää, jolla kylvö saataisiin onnistumaan paremmin. Onhan tietysti muitakin ongelmia, jotka haittaavat kasvua, kuten kuivuus tai märkyys, mutta ei niilläkään ole merkitystä jos itse kylvötyö on epäonnistunut, eivätkä siemenet ole itäneet. Viime kasvukaudella kylvimmekin rohkeasti kaikki kasvit, siemen koosta riippumatta SOLO-keskipakoislevittimellä ja kasvuunlähtö oli erinomainen.

UUSIA KASVILAJEJA

 

 

Vuosien varrella olemme kokeilleet myös monen uutuuskasvin viljelyä, joista muutamat ovat jo päässeet yleiseen käyttöön.

Kuvassa uutuuskasvi  sikurisalaatti, jota viljellään yleisesti Etelä-Euroopassa.

Maittavuuskokeissa on todettu, että peurat ja kauriit syövät mielellään nuoret lehdet ja koko kasvupisteen, mutta vanhat lehdet jäävät syömättä. Ikävä kyllä salaattisikuri ei kestä pakkasia, vaan ränsistyy hallaöiden jälkeen.

MAITTAVUUSKOKEET

Olemme kokeilleet eri riistakasvien maittavuutta sijoittamalla eri puolille Etelä-Suomea yhteensä yli sata koepeltoa, joissa makutuomarina oli hirvi, valkohäntäpeura ja kauris. Ammattikorkeakoulun lopputyönä tehty koe oli todella haastava ja antoisa.

Kuvassa Vaasasta kotoisin oleva nuori innokas riistamies  Andre Södergård. Hänen kanssaan ajelimme syksyn mittaan tuhansia kilometrejä kun kaikki pellot tarkastettiin neljään kertaan. Pellot oli sijoitettu moneen erilaiseen maastoon  Porvoon, Hangon, Tammisaaren ja Vaasan seudulla.

LANNOITUS

Olemme tehneet kaalikasveille varsin mielenkiintoisen lannoituskokeen, jossa koeruuduille annostettiin 0kg , 100kg,200kg,300kg, ja 400 kg typpeä per hehtaari.

Kokeissa oli rinnan kolme eri kasvilajia ja vertailuna rehukaali.

Aivan selvää on, niinkuin käytännön pelloiltakin on moneen kertaan voitu todeta,  että ilman lannoitusta eivät kaalikasvit kasva

100 kg typpeä/ha on vähimmäisvaatimus ja suositus on 200 kg typpeä/ha.